Because I have loved life, I shall have no sorrow to die - Amelia Burr

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hiljaiseloa

Olen huomannut kirjoittamisen jääneen taka-alalle, kun koulu on saapunut kuvioihin. Aika menee milloin minkäkin tehtävän tekemiseen ja tuntuu ettei edes nukkumiselle jää riittävästi aikaa. Kohta on ensimmäinen lukukausi takana ja saa nostaa hattua, ettei seuraava ole samanlainen. Opettajat sanovat sen olevan vielä pahempi, yök. Taitaa ensi keväänä jäädä siis nukkuminenkin pois.

Olen tässä pähkäillyt, minkälaista blogia tahtoisin itselleni. Monenmoista olen kokeillut, mutta into tai muut asiat estävät sen jatkumisen. Harvaa varmaan kiinnostaa löpinä ratsastuksesta taikka koirista, joten mielenkiintoista aihetta silti etsitään. Koulu olisi varmaan inhokeista suurin, joten ajattelin sen jättää suurimman osan ajasta taka-alalle. Tai niinhän tässä vaiheessa lupailen...

Ehdotuksia otetaan vastaan, minkälaista tekstiä vähäiset lukijani tahtovat :)

Hyvää joulun odotusta!

perjantai 3. lokakuuta 2014

New

Blogi koki taas uuden muodonmuutoksen. Tästä lähtien melko paljon päivityksiä pitkälti joka päiväisestä elämästä sekä koulusta. Ja varmaan etenkin koulusta.

Opiskelijaelämää on tullut koettua huima kuukausi (wuhuu) ja en voi muuta sanoa kuin rankkaa on ollut. Uudessa systeemissä päivät ovat 8-16 ajalla ja monet luennot ovat sen 4 h mittaisia, argh. Kuitenkin uudessa koulussa on hyvätkin puolet. Uusia kavereita on tullut hankittua sekä englantia, toivon mukaan, tullut paranneltua. Opiskelenhan HAMKissa International Businessia päätoimisesti ja kuulun haalarikansaan (kuva tulossa).

Tietenkin ratsastus kuuluu yhä arkeen. Tällä viikolla jäi koulun jälkeen käymättä, mut ens viikolla uudelleen. Lisäksi kaiken hullun myllyn keskellä ollaan Tiuhtin kanssa käyty arkitokossa, huhhuh. Menoa on ollut kuukauden edestä, mut kuitenki se on hyvä.

Katson paremman päivityksen myöhemmälle :) Hyvää viikonloppua!

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Voi ukkonen, minkä teit

Tänään tuleekin hieman erilainen päivitys kaiken sisustamisen ja työn vastapainoksi.

Ensinnäki pitää mainita, että lämpö on taas palannu Suomeen ja NAUTIN! Lisäksi vapaapäivän kunniaksi käytiin tyttöjen kanssa kaupungilla syömässä (Pancho Villa) ja shoppailemassa. Totta kai sieltä itselle uusi maksimekko löytyi, vaikka kenkiä kävin (taas vaihteeksi) etsimässä :).

No suunnitelmathan olis jatkuneet sitte koirien kanssa ulkona pyörimiseen ja jopa koirapuistoon (hui) päätymiseen. Jälkiliinojenki kanssa oli tarkotus käydä kävelemässä ja meijän neitiä kävis vähä treenaamassa, jotta uskaltais edes 10 m narulla irti pitää. Tiuhtihan on katoomistempun mestari ja en hirveesti tahtois ympäri kyliä taas neitiä hakea.

Toisin kävi ja tässä sitä musiikkia kuunnellaan. Ulkona sataa ja ukkostaa, ihan Suomen perus kesä ilmoja. Hieman harmittaa suunnitelmien peruuntuminen, mutta nautitaan kuitenkin koiran kanssa yhteisestä laatuajasta :)


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Luovuus iski

Olen jo jonkin aikaa halunnut valmistaa Tiuhtille itse hupparin. Kaupoista löytyy kyllä, jos jonkin moisia ihanuuksia, mutta mahdollisuus uniikkiin huppariin on pieni. Tämäkin hanke on selkeä turhake, koska huskyn ja bordercollien rakkauslapsi ei talvellakaan vaatteita tarvitse. Lauhan talven vuoksi talvikarva menetettiin jo joulukuussa.

Tarvikkeet

Selailin netistä hyviä kaavoja koiran paidan valmistukseen ja ihmeekseni törmäsin niiden olemattomaan määrään. Monet olivat valmistaneet jonkinlaisia telttoja, jotka olisi suht helppo toteuttaa. Minulla oli kuitenkin selkeä visio, minkälaisen siitä haluaisin ja sen mukaan mentiin. Löysin Madam B.C.:n sivuilta jonkinlaiset ohjeet, joiden avulla halusin paidan toteuttaa. Siitä nousi uusi pulma esiin: millähän mitoilla kaavat oli tehty? Tästä alkoi hermoja riipivä, 9 tunnin urakka palojen piirtämisessä ja kankaiden leikkaamisessa.

Pahaa aavistamaton

Menin varta vasten äidille juhlimaan hänen syntymäpäiviään, onnea äippä,  ja lainaamaan tämän ompelutaitoja sekä konetta. Kankaaksi olen valinnut Laina Koskelan Finlaysonille suunnitteleman Elefantti-kuosin, vuodelta 1969. Kun palat oli viimein saatu pitkien laskujen jälkeen leikattua, alkoi ompelu. Saimme melko paljon soveltaa palojen kiinnittämisessä, koska ohjeethan olivat minikoiralle. Ja jokainen koirahan on erilainen, joten ei olisi edes ollut mahdollista soveltaa suoraan kokoja. Tai olisi saattanut, jos olisi minua parempi käsitöissä ;)

Leikattuja paloja

Selkäpalan sovitusta

Huppu valmistuu


Viimeistä ommeltaviedään

Valmis tuotos



Koiralla aika kului pitkälti kissojen härnäämisessä, kun muut ahersivat paidan ympärillä. Jonkin verran ongelmia tuotti etujalkojen paikat. Hieman jämpti paita ottaa vastaan etujalkojen ojentamisessa, mutta suuremmin se ei menoa näyttänyt haittaavan. Lisäksi kaulus jäi liian pitkäksi, joten sitä täytyi kääntää sekä lyhentää. Muuten sanoisin hupparin onnistuneen suhteellisen hyvin, jos katsotaan alkutilannetta. Ilman valmiita kaavoja on hidasta lähteä tekemään vaatetta koiralle, koska eihän se osaa sanoa puristaako jostain. Ehkäpä seuraavalla kerralla piirrän ja suunnittelen kaavat valmiiksi. Onhan tuolla vielä muutama metri kangasta, jotka poistopäiviltä haalin.

Vielä iso kiitos äitille ja Samille, jotka jaksoi auttaa tässä suuruudenhullussa haasteessa! ;)